• tietää omat rajansa
• tietää mitä ei tiedä​
• osaa pyytää apua​
• sietää epävarmuutta​
• lähestyy ihmisen elämää ja arkea ainutkertaisena
• reflektoi ja muuntelee omaa toimintaansa vuorovaikutuksessa saadun tiedon ja palautteen pohjalta
• ymmärtää erilaisuuden ja moninäkökulmaisuuden voimavarana

– Vuoropuhelua, jossa ihmiset ajattelevat yhdessä ja rikastuvat toistensa ajatuksista

– Kumppanuutta

– Tasavertaisuutta

– Monia näkökulmia

– Kukaan ei ole väärässä

– Omaa kantaa pidetään vain askeleena kohti uutta ymmärrystä

– Painopiste on vuorokuuntelussa

🡪 Lopputulos muotoutuu yhteisen ajattelun kautta ja siinä on kaikille jotain uutta

Ajattelemista uudella tavalla:
(asiakkaan) arjesta lähtevä työote ja aito kumppanuus

Tekemistä uudella tavalla:
tavoitelähtöinen monitoimijainen yhteistyö ja jaettu asiantuntijuus

Johtamista uudella tavalla:
yhteensovittava johtaminen, dialogisuus suhtautumistapana ja dialogit osana arkea, rohkeus johtaa ajankäyttöä

Toimintakulttuurin muodostavat arvot, uskomukset, taidot, käsitykset, odotukset, normit, säännöt, roolit ja toimintatavat. Jokainen kohtaaminen ja tilanne sekä yksityiskohta kertoo, millaisen kulttuurin mukaan toimimme.

Monitoimijainen yhteistyö tarkoittaa erilaisten julkisten ja yksityisten toimijoiden ja järjestöjen päättäjien, johdon ja ammattilaisten sekä lasten, nuorten ja perheiden ja heidän läheistensä työskentelyä yhteisesti määriteltyjen tavoitteiden saavuttamiseksi. Tavoite määrittelee keitä toimijoita kulloinkin kutsutaan mukaan – kaikki keitä asia koskee.

Käsitteenä monitoimijaisuus pitää sisällään monihallinnollisuuden, monialaisuuden ja moniammatillisuuden.

Lähestymistapa korostaa verkostomaista yhteistyötä, jossa eri tahot jakavat tietoa, resursseja ja asiantuntemusta sekä kokemuksia parantaakseen palveluja ja tukitoimia esimerkiksi lapsille ja heidän perheilleen. Monitoimijainen yhteistyö mahdollistaa kokonaisvaltaisemman, tehokkaamman ja laadukkaamman avun ja tuen. Se myös selkeyttää eri toimijoiden roolia ja vähentää sekä kuiluja että päällekkäistä työtä silloin kun toimijoita on useita.

Yhteiskehittäminen tarkoittaa yhteisten ongelmien ratkaisua tavoitteena löytää kaikkien sidosryhmien tarpeisiin vastaavia palveluita ja toimintamalleja. Sosiaali-, terveys-, kasvatus- ja opetusalojen (SOTEKO) yhteiskehittämisen kohteena voivat olla esimerkiksi toimintatavat, palvelut sekä tilaratkaisut. Yhteiskehittämistä tehdään sekä organisaatioiden sisällä että organisaatioiden välillä, ja keskeistä kehittämisessä on työntekijöiden näkökulmat ja kokemukset.

Yhteiskehittäminen on prosessi, johon kutsutaan mukaan kaikki olennaiset sidosryhmät, kuten palveluntuottajat, lapset, nuoret, perheet sekä muut toimijat. Lasten, nuorten ja perheiden osallistuminen ja sitouttaminen prosessiin on keskeistä, jotta yhteiset ratkaisut ja palvelut vastaavat aitoihin tarpeisiin. Yhteisten ratkaisujen lisäksi tarkoituksena on edistää tasa-arvoa ja oppimista.

Lähteet 

Aaltonen, S. 2023. Yhteiskehittäminen murroksessa. Teoksessa Kauppinen, S. & Luojus, S. (toim.) Yhteiskehittämällä resurssiviisaita digitaalisia sosiaali-, terveys- ja hyvinvointipalveluja. Laurean erillisjulkaisut, 43-51.  

Aaltonen, S. – Hytti, U. (2014) Barriers to employee-driven innovation. International Journal of Entrepreneurship and Innovation. Vol. 15 (3), 159–168. 

Clark, M., Davis, A., Fisher, A., Glynn, T. & Jefferies, J. 2008. Transforming services: Changing lives. A guide for action. Working for user involvement in mental health services. Paper 3. Centre on Excellence in Interdisciplinary Mental Health. Birmingham: University of Birmingham. Viitattu 31.5.2023. https://silo.tips/download/transforming-services-changing-lives 

Meriluoto, T. 2018. Making experts-by-experience: governmental ethnography of participatory initiatives in Finnish social welfare organisations. Väitöskirja, JYU dissertations. Jyväskylän yliopisto. https://jyx.jyu.fi/handle/123456789/60096 

Palukka, H., Haapakorpi, A., Auvinen, P. & Parviainen, J. 2021. Outlining the role of experiential expertise in professional work in health care service co-production. International Journal of Qualitative Studies on Health and Well-being, 16(1), 1954744. 

Torfing, J., Sørensen, E. & Røiseland, A. 2016. Transforming the public sector into an arena for co-creation: Barriers, drivers, benefits, and ways forward. Administration & Society, 51(5), 795-825.  

Tuurnas, S. 2015. Learning to co-produce? The perspective of public service professionals. International Journal of Public Sector Management, 28(7), 583-598.  

Voorberg, W. H., Bekkers, V. J. & Tummers, L. G. 2015. A systematic review of co-creation and co-production: Embarking on the social innovation journey. Public management review, 17(9), 1333-1357. 

Kaikkien työssä on mukana digitaalisia työkaluja, tietojärjestelmiä, ohjelmistoja, sähköisiä lomakkeita, vahvaa kirjautumista, digitaalista viestintää ja yhteistyötä alustoineen. Tietotyö voi viedä suurenkin osan työpäivästä. Digitaaliset ratkaisut kulkevat mukana ja muovaavat yhdessätekemistä paikasta riippumatta, ja usein ajastakin riippumatta. Kohtaamiset kollegoiden, yhteistyökumppanien ja asiakkaiden kanssa ovat usein digitaalisia. Siinä on hyviä ja huonojakin puolia.

Hankkeessa tuotettavan valmennusmateriaalin ydin on digitaalinen. Mutta sen ympärille luotava toimintamalli tarkastelee tekemistä ja tekijöitä työn tekemisen ja sen sujuvoittamisen kautta. Voisi sanoa, että ensisijainen ja ainoa tavoite luotavalla ratkaisulla on työhyvinvoinnin parantuminen. Ei kai muitakaan voi olla, kun etsitään kestäviä ratkaisuja hektiseen ja monimutkaiseen toimintaan. Jos työhyvinvointi, työssä viihtyminen ja jaksaminen parantuvat, myös työn tulokset ja vaikuttavuus paranevat. Eikös?

Tätä työjärjestelmästä kumpuavaa lähestymistapaa kutsumme työinformatiikaksi. Keskeistä on nykytoiminnan ymmärrys mielekkäiden työroolien (ei sama kuin työnimike) kautta ja sen pohjalta luotu työn sujuvoittamisen suunnitelma. Työinformatiikan viisi perus-käsitettä ovat: oma työ, yhteistyö, palvelut (työn kolme modaliteettia), osaaminen ja muutos. IT eli tietotekniikka on oma käsitteensä, jota tarkastellaan sekä itsenään, mahdollistajana, että suhteessa kaikkiin viiteen aiemmin mainittuun.

Digi ei ole itsetarkoitus. Kohteena olevan työjärjestelmän syvällinen ymmärrys, ne pienetkin asiat kunkin työssä ja yhteistyössä, on, jotta voisimme luoda ratkaisuja, jotka ovat kestäviä ja edistävät työn sujuvuuta ja hallintaa. Tähän digi- ja IT-ajatteluun upotettuna dialogisen toimintakulttuurin edistäminen tuntuu juuri sopivan kokonaisvaltaiselta ajatukselta työinformatiikalle työjärjestelmien kehittämiseksi.

Lisätietoja: https://workinformatics.utu.fi/

Innokylän sisällöt 

Verkostokonsulttitoiminta edistämässä dialogista toimintakulttuuria (kokonaisuus) 

Verkostodialoginen asiakastyö (toimintamalli) 

Verkostodialoginen suunnittelu- ja kehittämistyö (toimintamalli) 

Hyvien käytäntöjen dialogit (toimintamalli) 

Tulevaisuuden muistelu (työkalu) 

Puimala (työkalu) 

Oppaat 

Eksotessa kehitetty Onnistuneen verkostotyön ABC -opas  

Julkaisut 

Arnkil, T.  E.  (2020) Kunnioittava ja toivoa herättävä kohtaaminen: Ennakointidialogin vetäjien käsikirja 

Eriksson, E.; Arnkil, T. E. & Rautava, M. (2006): Ennakointidialogeja huolten vyöhykkeellä. Verkostokonsultin käsikirja – ohjeita verkostomaiseen työskentelyyn. Työpapereita 29. Helsinki: Sosiaali- ja terveysalan tutkimus- ja kehittämiskeskus (Stakes) 

Eriksson, E. & Arnkil, T. E: (2012) Huoli puheeksi – Opas varhaisista dialogeista.
Opas 60 Stakes. 8. painos. Helsinki: Sosiaali- ja terveysalan tutkimus- ja kehittämiskeskus (Stakes).
Huoli puheeksi – Opas varhaisista dialogeista THL:n kirjakaupassa 

Eriksson, E. & Arnkil, T. E. (2009): Taking up One’s Worries. A Handbook on Early Dialogues. Guide 1. Helsinki: The National Institute for Health and Welfare. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL).
Taking up One’s Worries. A Handbook on Early Dialogues THL:n kirjakaupassa 

Eriksson, E. & Arnkil, T.E. (2006): Ta upp oron. En handbok i tidiga dialoger. Opas 64. Helsinki: Sosiaali- ja terveysalan tutkimus- ja kehittämiskeskus (Stakes).
Ta upp oron, En handbok i tidiga dialoger THL:n kirjakaupassa 

Koskimies, M.; & Pyhäjoki, J. & Arnkil, T. E (2012).: Hyvien käytäntöjen dialogit – opas dialogisen kehittämisen ja kulttuurisen muutoksen tueksi. Opas 24. Helsinki: Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL) 

Kokko, R-L.(2006): Tulevaisuuden muistelu. Ennakointidialogit asiakkaiden kokemina. Helsinki: Sosiaali- ja terveysalan tutkimus- ja kehittämiskeskus (Stakes). 

Kokko, R-L. & Koskimies, M. (2007): Ennakointidialogit moniammatillisena yhteistyömuotona: Dialogisten verkostopalaverien välitön palaute. Raportteja 17. Helsinki: Sosiaali- ja terveysalan tutkimus- ja kehittämiskeskus (Stakes) 

Seikkula, J. & Arnkil, T., E.(2011): Dialoginen verkostotyö. 3. painos. Teema. Helsinki: Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL) 

Seikkula, J. & Arnkil, T., E.(2014) Open Dialogues and Anticipations. Respecting Otherness in the Present Moment. Helsinki: Terveyden ja hyvinvoinnin  laitos (THL) 

Tenkanen, Tuomas (2006): Ennakointidialogien käyttö päihdestrategiatyössä (THL) 

THL (2016): Luo luottamusta – Suojele lasta. Opas yhteistyöstä työssään lapsia ja perheitä kohtaaville